Facebook 22.1.2020 klo 19:55
Tämä on tärkeä kirjoitus. Tässä nostetaan esille työntekijöiden kokema väkivalta, mikä on yhtäkaikki otettava vakavasti, vaikka tekijänä on lapsi. Tässä nostetaan lyhykäisesti esille myös se, mitä inkluusio edellyttää toimiakseen. Se edellyttää sitä, että lapsi saa tarvitsemaansa tukea ja tähän tukeen sisältyy myös pienemmät ryhmät erityiset palvelut, mutta lapsen omaan ympäristöön.
Jutussa kerrotaan Nurmijärven kokeilusta, jossa tiettyihin vaativiin varhaiskasvatuksen ryhmiin palkattiin psykiatrinen sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan avulla pyrittiin luomaan keinoja käsitellä haastavia lapsia ja lapsiryhmiä. Hieno kokeilu, josta on hyvä ottaa mallia. Meillä on kuitenkin myös mahtavia ja osaavia varhaiskasvatuksen erityisopettajia, joilla on osaamista kohdata haastavia lapsia ja haastavia lapsiryhmiä. Mutta onko työolosuhteet sellaiset, että keinot saadaan käyttöön? Lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteiden tunnistamisessa, käsittelemisessä ja säätelyssä. Ilman aikuista näitä tunnetaitoja ei vain tulla oppimaan. Lapsi tarvitsee myös tukea oppiakseen viivyttämään mielihyvää. Toisen tarvitsevat näissä asioissa enemmän tukea kuin toiset. Kukaan lapsi ei opi näitä taitoja kuitenkaan ilman vuorovaikutusta, ja on selvää, että mitä suurempia ryhmiä ja kuormittuneempia työntekijöitä, sitä vähäisempää on vuorovaikutus. Olisi hirmuisen tärkeää, että peilisoluillemme tarjottaisiin enemmän terveellistä ravintoa -eli hyviä vuorovaikutuksen malleja -, kuin pelimaailma-jälkkäriä.
